Suomi

Elintarvike- ja rehuturvallisuutta koskeva ministerivastuu on Suomessa keskitetty Maa- ja metsätalousministeriölle (MMM). MMM:n käytännön ja lainsäädännöllinen vastuu ulottuu eläinperäisten tuotteiden kaikkiin jalostusvaiheisiin jakelua lukuun ottamatta.

MMM:n hallinnonalaan kuuluva Ruokavirasto on valtion virasto, joka suunnittelee, ohjaa, kehittää ja toteuttaa elintarvikevalvontaa kansallisella tasolla. Lisäksi Ruokavirasto tuottaa kansallisia riskinarviointeja elintarvikkeista, rehuista sekä eläinten ja kasvien terveydestä. MMM:n hallinnonalaan kuuluu myös Luonnonvarakeskus (Luke), joka tuottaa maa- ja elintarviketaloutta koskevia tutkimuksia. Luken yhteydessä toimiva Eläinten hyvinvointikeskus keskittyy tuotantoeläinten hyvinvoinnin parantamiseen ja siihen liittyvään riskinarviointiin.

MMM:n toimialaan kuuluu kolme kansallista vertailulaboratoriota, asetuksen (EY) N:o 882/2004 mukaisesti.

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) vastaa kansanterveyteen ja ravitsemukseen liittyvästä politiikasta, johon sisältyy juomavettä, geenimuunneltuja organismeja, säteilytystä ja radioaktiivisuutta koskeva lainsäädäntö. STM:n yhteydessä toimiva Geenitekniikan lautakunta koordinoi Euroopan komission geenitekniikan direktiivien mukaisia toimia. Lisäksi STM koordinoi Nanoverkostoa, joka valmistelee nanoteknologian hyödyntämiseen liittyviä turvallisuuskysymyksiä.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) on STM:n hallinnonalaan kuuluva keskusvirasto. Muita STM:n hallinnonalaan kuuluvia virastoja ovat esim. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), joka tuottaa kansanterveyteen ja ravitsemukseen liittyviä tutkimuksia ja riskinarviointeja, sekä Säteilyturvakeskus (STUK), joka vastaa muun muassa ympäristöriskien arvioinnista.

Vuonna 2019 perustettu Ruokavirasto jatkaa Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) tehtäviä. MMM:n alaisena toimiva Ruokavirasto on elintarvike- ja rehuturvallisuuden keskusvirasto. Ruokavirasto johtaa kansallisen elintarvikevalvontaohjelman kehittämistä ja toteutusta ”pellolta pöytään” -periaatteella. Ruokavirasto tekee osan tarkastuksista itse päävastuun ollessa kuitenkin aluehallintovirastoilla ja kunnilla.

Ruokavirasto tuottaa elintarviketurvallisuutta koskevia tieteellisiä riskinarviointeja ja tutkimuksia, jakaa tietoa kuluttajille ja toteuttaa riskiviestintää. Riippumattomat riskinarvioinnit tehdään erillään riskinhallinnasta.

Suomen zoonoosikeskus on Ruokaviraston ja THL:n yhteistyöelin, joka mahdollistaa tiiviin yhteistyön elintarviketurvallisuuden sekä eläinten ja kansanterveyden osa-alueilla. Zoonoosikeskus seuraa zoonooseja, elintarvikevälitteisiä tauteja ja mikrobilääkeresistenssiä.

Ruokaviraston valvonta ulottuu elintarviketurvallisuuden lisäksi muun muassa eläinlääkejäämiin. Eläinlääkkeitä ja niiden myyntilupia säätelevä viranomainen on kuitenkin Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus (Fimea).

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) on lupa- ja valvontaviranomainen, joka vastaa tuotteiden, palveluiden ja teollisen toiminnan turvallisuudesta ja luotettavuudesta sekä kuluttaja- ja kemikaaliturvallisuudesta. Tukes säätelee kasvinsuojeluaineiden käyttöä ja tekee siihen liittyvää riskinarviointia. Tukes toimii usean ministeriön ohjauksessa. Kasvinsuojeluaineisiin liittyvät tehtävät ovat Työ- ja elinkeinoministeriön alaisia.

Elintarviketurvallisuuden kentällä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) vastaa vesijohtoveden sekä alkoholituotteissa olevien kasvinsuojeluainejäämien valvonnasta.

Valtiovarainministeriön alainen Tulli valvoo ei-eläinperäisten elintarvikkeiden maahantuontia. (Eläinperäisten elintarvikkeiden, kuten lihan, kalan ja maidon maahantuontia valvoo Ruokavirasto.) Tulli valvoo myös joitakin yhdistelmäelintarvikkeita, jotka sisältävät kasviperäisten raaka-aineiden lisäksi jalostettuja eläinperäisiä ainesosia.